Huvilan uusi ilme

Satavuotias huvilakaunottaremme seisoo ylväänä kalliolla entistä ehompana. Kevään aikana kotimme sai uuden lautavuorauksen ja uuden värin. Myös kuistit ja parveke ehostuivat. Osa lämpimien tilojen ikkunoista uusittiin, jotta järveltä välillä kylmästi puhaltava tuuli ei enää pääsisi pirttiin. Energiatehokkuutta ja lämmöneritystä parannettiin muutenkin. Remontin loppumetreillä (tällä erää), voimme kiitollisena ihastella lopputulosta ja sitä miten hyvin satavuotias talomme on kestänyt aikaa. Vanhat hirret pellavaeristeineen ovat edelleen todella hyvässä kunnossa, ajan kauniin värisiksi patinoimina. Ikäviltä yllätyksiltä vältyttiin täysin, ellei ei lasketa hienoista budjetin ylittymistä. Ihanana yllätyksenä remontin alta paljastui myös toinen toistaan upeampia vanhoja paperitapettikerroksia. 

Kuisti ja me valmiina kesään! 

Hirsiseinää pellavaeristeineen.
Hauska pieni ikkuna. 

Pinkopahvia!

Upeita vanhoja paperitapettikerroksia!

Remontti opetti meille asukkaille ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja oikeiden valintojen tärkeyttä. Kaikki vaiheet aina purusta viimeiseen maalisiveltimen vetoon ovat tärkeitä ja vaativat huolellisuutta ja ennen kaikkea hyvät tekijät. Pitää sietää keskeneräisyyttä ja sitä että pihamaa muistuttaa lähinnä taistelukenttää. Pitää sulkea silmänsä mm. keittiössä epämääräisesti roikkuvilta sähköjohdoilta, sisälle tassuissa ja kengissä kulkeutuvalta sahanpurulta sekä muutenkin pienoisessa kaaostilassa olevalta kodilta (ja emännältä). Myös suunnitelmallisuus ja työvaiheiden oikea rytmittäminen auttavat remontin sujuvuudessa - maalin kuivumista kun on mahdoton nopeuttaa. 

Purkua ja kaaosta. 

Rakennusvalvoja toimessaan. 

Valinnoista lienee vaikein oli talon uuden värin valinta. Tikkurilan Tiira Q818 osoittautui onneksi hyväksi vaihtoehdoksi ja sointuu kauniisti punaisen tiilikaton ja lasikuistin värilasien kanssa. Myös laudoituksen suunta, pysty- vai vaakalaudoitus, mietitytti. Hieman leveämpi vaakalauta, kappalauta-katkoksella, oli nappivalinta ja tekee arvokkuutta talollemme. Ikkunoiden kohdalla perinteinen ruutuikkuna tiheämmällä yläjaolla miellytti eniten silmää.  Valitut ikkunat sointuvat hyvin talon muotokieleen ja jatkavat lasikuistin rytmiä. Ulkovalaisimien valinta oli helppo, sillä olin pitkään ihaillut norjalaisen Karlstad-valaisimen siroa vanhaan taloon sopivaa muotoilua. Valaisimia asennettiin yhteensä kuusi, talon nurkille ja kuistille. Valaisimien väriksi valikoitui mattamusta, luomaan hieman kontrastia vaaleaan seinään.

Parveke, talon aurinkoisin paikka,
sai tukevat kaiteet ja lehtikuusilattian.

Maalia kului purkki poikineen. 

Parvekkeen ja terassien lattiamateriaaliksi valikoitui lehtikuusi, joka patinoituu kauniisti, eikä vaadi käsittelyjä. Terassien kaiteissa säilytettiin perinteinen ristikkomalli. Kaiteet saavat pintaan vielä vaalean maalisävyn. Parveketta pienennettiin hieman aiemmasta, mutta se on edelleen riittävän iso päivän paistatteluun ja iltateen juomiseen sekä järvinäköalasta nauttimiseen. 

Takakuisti sai uudet kaiteet ja lehtikuusilattian. 

Lasikuistilla kesä on pidempi.

Voimme hieman huokaista näin remontin loppusuoralla ja ottaa saapuvan kesän vastaan uuden ilmeen saaneessa huvilassamme. Kesäjuhlan paikka! 🌸