Aalto dokumentti - kiehtova sukellus Aaltoihin

Aalto on palkitun dokumentaristin Virpi Suutarin dokumenttielokuva modernismin mestareista arkkitehti Alvar ja Aino Aallosta sekä heidän teoksistaan ympäri maailmaa. Aino Aallon tarina Alvarin tasa-arvoisena kollegana nousee ansaitusti esiin. Syvälliseen arkistotyöhön ja nykypäivässä kuvattuun materiaaliin pohjautuva dokumentti kuljettaa katsojan kiehtovalle matkalle Aaltojen rakkaustarinaan ja heidän ajatteluunsa ikonisten teosten taustalla.  

Alla linkki elokuvan traileriin. 

 Aalto dokumentin traileri

Hugo Alvar Henrik Aalto syntyi vuonna 1898 Kuortaneella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1916 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1921. Alvar Aalto perusti arkkitehtitoimiston Jyväskylään vuonna 1923. Seuraavana vuonna Alvar Aalto solmi avioliiton Aino Marsion (synt. v. 1894 Helsinki) kanssa. Liittoon syntyi kaksi lasta. Aino Aalto toimi miehensä tasavertaisena yhtiökumppanina aina kuolemaansa (v. 1949) saakka. Aallon arkkitehtitoimisto muutti Turkuun vuonna 1927 ja Helsinkiin vuonna 1933.

Alvar Aalto toimi Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtajana 1943-58. Suomen akatemian jäsen hän oli vuodesta 1955 ja akatemian esimies 1963-68. Hän toimi vierailevana professorina Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa MIT:ssa Yhdysvalloissa 1946-48. Hän sai huomattavan määrän kunnianosoituksia ja palkintoja eri puolilta maailmaa. Aalto teki elämänsä aikana lukuisia matkoja Eurooppaan ja sen ulkopuolelle. Rakkain matkakohde oli kuitenkin Italia.

Pitkän uransa aikana Aalto teki valtavan elämäntyön, johon sisältyi eri tyyppisiä rakennuksia kesähuviloista hienostuneisiin yksityistaloihin, asuntoalueista teollisuusyhdyskuntiin, kulttuurirakennuksiin ja kaupunkikeskustoihin yhdyskuntien kaavoitusta unohtamatta. Aallon merkittäviä rakennuksia on Suomen lisäksi muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Hänen panoksensa moderniin huonekalu-, valaisin- ja sisustussuunnitteluun oli sekin merkittävä ja kanavoitui Artekin kautta.

Artek -huonekaluyhtiön perustaminen 1936 oli suomalaisen muotoilun kannalta yksi merkittävimpiä tapauksia. Artekin piirrustustoimiston johtoon tuli arkkitehti Aino Marsio-Aalto, joka oli myös yksi yhtiön perustajajäsenistä. Aino Marsio-Aalto loi sitä taiteellista kuvaa, jolla Artek markkinoi kokokaisia sisustuksia ja uutta sisustusajattelua. Monipuolisesti lahjakkaana ja tailteellisesti tinkimättömänä suunnittelijana Aino Marsio-Aalto työskenteli ennenaikaiseen kuolemaansa saakka sekä Artekissa että monissa yhteisissä suunnittelukohteissa aviomiehensä Alvar Aallon kanssa. 

Kansallisbiografia

Aalto elokuva vie katsojan aallon harjalle ja aallon syövereihin. Elokuva on asiapohjainen seikkailu viime vuosidan merkittävimpien suomalaisten arkkitehtien elämään. Samalla katsoja pääsee sukeltamaan suunnittelun ja arkkitehtuurin kiehtovaan maailmaan. 

Alvar ja Aino Aalto häämatkalla Wienissä vuonna 1924.
Kuva Alvar Aalto -museo. 

Aalto -elokuva on onnistunut läpileikkaus Aaltojen elämästä pariskuntana ja liikekumppaneina. Elokuva piirtää kuvaa isosta rakkaudesta, jossa on tilaa luovuudelle ja myös vapaudelle. Suhdetta kuvataan elokuvassa luottamuksellisena, rehellisenä ja hyvin joustavana, niin siviilissä kuin myös liike-elämässä. Ainon ennenaikainen kuolema vuonna 1949 muutti Alvar Aallon elämän värin, mutta ei onneksi tappanut luovuutta. Hän käsitteli vaimonsa kuolemaa piirtämällä. 

Persoonana Alvar Aalto kuvataan elokuvassa hurmaavana seuramiehenä ja hyvänä esiintyjänä. Aino Aalto vastaavasti maalataan elokuvassa ehkä hieman miehensä vastakappaleeksi, aavistuksen juroksi ja vetäytyväksi. Siinä missä Alvar Aalto matkusteli ja vietti suhteellisen vapaatakin taiteilijaelämää matkustellen ja edustaen, Aino Aalto piti yrityksen langat käsissään ja pyöritti perheen taloutta. Aino Aalto pääsi kuitenkin myös edustamaan yritystä ja näyttämään kykynsä maalilmalla. Suuri arvostus nousi elokuvan myötä myös tätä vahvaa naista kohtaan. 

Artekin ansaittu maine ja kunnia lepää ehkä A. & A. Aallon harteilla, mutta elokuva toi hienosti esille myös puuseppä Korhosen panoksen puun käsittelyn tekniikoissa, erityisesti puun taivutuksessa, joka on yksi Alvar Aallon muotoilun tavaramerkeistä. Samoin Gullichsen suvun suojelus Aaltojen ja Artekin ympärillä oli valtava onni yrityksen menestymisen kannalta. Aallot saattoivat huoletta keskittyä suunnitteluun, muista yritysen huolista vapaana. Yhteistyö Maire ja Harry Gullichsenin kanssa poiki lukuisia arkkitehtoorisia helmiä mm. Villa Mairea sekä myös muotoilua, kuten Savoy-maljakko. 

Elokuva nosti hienosti esiin Alvar Aallon funktionaalisuuden kaipuun suunnittelussa ja kätensä jäljessä. Hänen käytännöllisyyden ajattelu ulottuu pienenpiinkin yksityiskohtiin, oven kahvojen ja rapun kaiteiden käteen soveltuvuuteetta ja kauneutta unohtamatta. Osiltaan Alvar Aallon piirtämien rakennusten arkkitehtooninen hieman kolkko yleisilme, ehkä jättää allekirjoittaneen  hivenen kylmäksi. 

Elokuvassa katsoja saa hyvän kattauksen Alvar Aallon arkkitehtuurista niin kotimaassa kuin maailmalla. Kiehtovaa on, miten lähes kaikessa suunnittelussa, hän on osannut huomioida käyttäjän. Tämä käyttäjälähtöisyys näkyy mm. Paimion sairaalan suunnittelussa, jossa Alvar Aalto oli hetken myös itse potilaana. Hän piirsi sairaalan juuri potilaan näkökulmasta. Tähän sairaalaan hän myös suunnitteli Paimio -tuolin, joka on nykyään yksi Artekin klassikoista, haluttu keräilykohde. Aino Aallon työ arkkitehtina ja suunnittelijana on jäänyt kotimaassa jonkin verran miehensä työn varjoon, mutta myös hän on urallaan niittänyt mainetta ulkomaita myöten. Hänen suunnittelema Bölgeblick - eli Aino Aalto -lasisto palkittiin kultamitalilla Milanon Triennaalissa vuonna 1936. Myös allekirjoittanut ilolla nauttii juomansa kyseisistä laseista. 

Aallot ovat edelleen läsnä suomalaisessa arjessa ja juhlassa sekä edelleen kunniakkaassa maineessa maailmalla. Allekirjottaneen mielestä Aaltojen perintöä arkkitehtuurille ja muotoilulle ei voi tarpeeksi korostaa. Elokuva onneksi osaltaan tuo kunniaa tälle hienolle pariskunnalle.