Mitä taide on?

Taiteen avulla luodaan kauneutta maailmaan. Taide voi vapauttaa, viedä mukanaan tai tuoda lohtua. Taide luo uutta ja jalostaa elämää. Taide on mukana arjessa ja juhlassa. Taiteen tekeminen, kohtaaminen ja kokeminen on aina henkilökohtainen, hyvin subjektiivinen asia. Taiteen avulla voidaan kohdata muistoja tai sen avulla voidaan luoda tulevaisuutta, visioita; se herättää ajattelemaan. Taide voi viedä tekijän ja/tai kokijan matkalle; taiteen avulla voi siirtyä tilassa ja ajassa. 

Taideteoksen luomisprosessia voidaan pitää jo taiteena itsellään. Taideteoksen luominen on tarina, joka rakentuu teoksen ympärille. Teos parhaimmillaan herättää voimakkaita merkityksellisiä tunteita niin tekijässä kuin kokijassa. Taide voi olla hyvin voimallista ja käsityksiä muovaavaa sekä opettavaista. Taide puhuttelee ihmisiä kuitenkin hyvin eri tavoin, sillä kokija pohjaa kokemuksensa aina omaan kontekstiin - sen hetkiseen tilaansa sekä aiemmin koettuun, elettyyn elämään. 

Puhtaimmillaan ja kauneimmillaan taide on luonnon tekemänä ympärillämme. Elävä olento on alati muuttuva luonnon taideteos. Jokainen luontokappale on luonnon oma veistos. Myös muokkautuvaa maisemaa voidaan pitää taideteoksena. Alkuperäiskansat ovat luonnon lukemisen taitajia ja he ovat osanneet hyvin taidokkaasti siirtää luonnon kauneuden omaan taiteeseensa. 

Alkuperäiskansojen taide on hyvin konstailematonta ja aitoa, mutta silti hämmästyttävän taidokasta. Esimerkiksi Australian alkuperäisasukkaiden laulujen aiheet ovat olleet hyvin mielikuvituksellisia, kuvia ja maisemia muodostavia. Näissä mystisissä ja hyvin rytmisissä lauluissa oli satoja säkeistöjä ja ne säestivät mm. pyhiä rituaaleja ja dramaattisiakin tanssiesityksiä. Säestykseen saatettiin käyttää didgeridoota tai rytmikapuloita tai jopa bumerangia. Aboriginaaleilla on myös hyvin rikas suullisten kertomusten perinne, jossa tarinat vaihtelevat pyhistä mytologisista kertomuksista jokapäiväisestä elämästä kertoviin tarinoihin. Myös okralla maalaaminen, esim. tuoheen, on ollut yleistä aboriginaalien keskuudessa. Maalauksissa esitetään usein ihminen tai eläin, sisäelimineen päivineen. (https://www.britannica.com/topic/Australian-Aboriginal/)

Myös taiteessa käytetettyjen värien symboliikka on hyvin mielenkiintoista nykypäivänä, mutta se on ollut sitä jo nk. primitiivisessä taiteessa. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat hahmottivat maailmansa pitkälti värien kautta. Intiaaniheimojen keskuudessa eri ilmansuunnat saivat omat värinsä. Esimerkiksi cherokee-intiaanit liittivät neljän pääilmansuuntansa väreihin lisämerkitykset. Pohjoinen on väriltään sinien ja tietää ongelmia. Itä on punainen ja johtaa menestykseen. Etelä on valkoinen ja tuo onnea. Länsi on musta ja tietää kuolemaa. Pueblokansoista esimerkiksi lagunat liittivät neljän pääilmansuunnan värit myös manalan neljään kerrokseen. Näin värit jäsensivät maailman tämän kansan jäsenille yhteisesti ymmärrettävällä tavalla. Toisilla heimoilla värien merkitykset ovat toisenlaiset, muovautuneet kunkin heimon historian myötä. Värit toivat lisäkerroksen merkityksiä alkuperäiskansojen usein hyvin geometriseen taiteeseen. Sama kuva tai symboli sai uuden merkityksen eri värisenä, kuten Matkasto.net sivustolla pohditaan. Linkki alla. 

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat

Nämä primitiiviset taiteen muodot ovat kietoutuneena nykypäivän taiteeseen ja luovat taiteeseen juurevuutta ja syvempää ulottuvuutta. Juuri menneiden ja nykyistenkin kulttuurien erilaisuus ja omaleimaisuus tuo globaalisti tarkasteltuan taiteeseen hyvin paljon rikkautta.Taiteen kauneuskäsitykset ja arvottamienen ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia. Ja koska taiteen käsittäminen kaikkinensa on hyvin subjektiivsta, kulttuurien sisälläkin taidekäsitykset ovat hyvin paljon vaihtelevia. Ihmisen käsitykset taiteesta ja ihmisen taiteen tekeminen ovat pohdituttaneet tukijoita ehkä juuri taiteen määrittelemisen vaikeuden takia. 

Ellen Winner käsittelee kirjassaan taiteen psykologiaa eri maailmoissa (Invented Worlds, The Psychology of the Arts, 1982). Hän pohtii mm. mikä saa taiteilijan ilmaisemaan itseään. Mikä tekee mestariteoksen? Mikä tai mitkä tekijät selittvät lapsen perityn kiinnostuksen kuviin, tarinoihin ja musiikkiin? Nämä ovat ihmisyyden yksiä syviä peruskysymyksiä, joihin ei löydy yksiselitteisiä vastauksia. Winner pohtii kirjassaan miten taiteen, kuten maalaustaiteen, musiikin ja kirjallisuuden, symboliikka muovaa katsojan kokemusta. Winner käsittelee kirjassaan aikuisen ihmisen kykyä luoda taidetta ja kokea taidetta, mutta myös lapsessa ilmenevää taiteellisuutta ennen kuin aikuinen maailma alkaa sitä muovaamaan. Lisäksi, taiteen biologisen perustan ymmärtämiseksi, Winner käsittelee kirjassaan taidetta myös psyykkisesti häiriintyneiden sekä hermosairaiden ihmisten tekemänä ja hahmottamana. 

Toisaalta, Tiede lehden artikkelissa kyseenalaistetaan moderneja taideteorioita. Artikkelissa pohditaan näin: jos varhaisissa esi-isissämme oli nupullaan viehtymys estetiikkaan ja taiteeseen, modernit taideteoriat joutuvat kyseenalaiseen valoon. Taiteen kautta ihmisen sanotaan luovan uudelleen suhteen luontoon. Mihin neandertalinihminen olisi kaivannut tällaista kokemusta? Jotkut korostavat taiteen terapeuttista ja eheyttävää vaikutusta. Millaista eheyttävää terapiaa pystyihminen olisi tarvinnut? Toiset uskovat, että taide auttaa ihmistä etsimään vaihtoehtoisia toimintatapoja ja antaa merkitystä elämälle. 

Samaisessa Tiede-lehden artikkelissa tuodaan esille Ellen Dissanayaken, arvostetun yhdysvaltalainen taiteentutkijan ja evolutiivisen taideteorian uranuurtajan pohdintoja taiteesta. Hänen mukaansa taidekäsityksemme vaatii uudelleenarviointia. Nykyiset taideteoriat lähtevät ajatuksista, joita esittivät 1700-luvun filosofit. Heidän perintöään on, että tarkastelemme taidetta puhtaasti esteettisistä lähtökohdista, irrallaan katsojien mieltymyksistä ja odotuksista. He eivät kuitenkaan tienneet esihistoriallisista luolamaalauksista tai primitiivisten yhteisöjen taiteesta. He eivät tienneet, että ihmiset kehittyivät eläimistä, joilla on monia ihmimillisiä ominaisuuksia. Jos he olisivat tienneet kaiken tämän, he olisivat varmasti ajatelleet taiteesta toisin, Dissanayake sanoo.

Dissanayaken mielestä taide vaatii selityksen, joka sovittaa yhteen esi-isiemme esteettiset taipumukset ja taiteen merkityksen primitiivisissä yhteisöissä. – Kyse ei ole niinkään siitä, mitä taide on, vaan siitä, mitä varten se on, Dissanayake sanoo. Alla linkki artikkeliin. 

Tiede lehti

Taide on siis hyvin vahva ja olennainen osa ihmisyyttä; taide ollut osana ihmisen historiaa jo varhaishistoriasta saakka. Taiteen kauneus piilee ehkä juuri sen määrittelemisen vaikeudessa, kulttuuri-, historia- ja subjektisidonnaisuudessa. Taide elää ja muovautuu ihmisen mukana. Taide on ollut ja tulee aina olemaan mukana kuvaamassa maailman sekä ihmiskunnan asioita ja ilmiötä - kauniina ilmaisun välineenä.

Taidetta alkuperäisimmillään  Kuva: Wikimedia Commons